Olen sulatellut lauantain peliä kaikessa rauhassa. Lueskellut mitä pelistä on sanottu, katsellut maalit ja ihmetellyt. Yhteenvetona voi sanoa, että tappio tuli, Jokerit oli sarjasijoituksen verran parempi ja TPS jatkoi pelillistä kuurupiiloaan. Ei mitään uutta auringon alla. Ja Vahalahti loukkaantui. No kiva.
Tämän kauden Tepsillä välillä kulkee, välillä ei. Välillä kiinnostaa, välillä ei. Aikajänne ääripäiden välillä on noin yksi erä. Aika helvetin sekavaa hommaa.
Jokereita vastaan ensimmäinen erä oli surkea, toinen erä kohtalainen tai jopa hyvä (vaikka hyvyys ei tulostaululla näkynyt) ja kolmas erä väsynyttä takaa-ajoa. Kärjistettynä voi sanoa, että kolme erilaista kotijoukkuetta esiintyi kauden ennätysyleisölle. Niin, ottelun positiivisen asia oli yleisömäärä. Yli 10 000 katsojaa. Ja olihan Kiprun harhautus makea:
...Kiprusoff vei siniviivalla Jokerien Marko Tuulolan ja Variksen täysin kahville ja karkasi ylivoimahyökkäykseen. ”Kiprun” tarjoileman poikittaissyötön päätteeksi Mika Alatalo latasi kiekon maalin... Jatkoaika
- Jotain piti yrittää siinä tilanteessa, Kiprusoff totesi. Turun Sanomat
Kun jälki on tuollaista voisi Kiprusoff yrittää useamminkin, heh. Mutta ennen kaikkea muutkin pelaajat saavat yrittää.
Negatiivista kotijoukkueen esityksen lisäksi oli Sissiryhmän tifon estäminen. Eloisaa kannattajakulttuuria onneksi sitkeästi rakennetaan, vaikka vastustus on välillä käsittämätöntä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti