TPS voitti Djurgårdenin 2-1. Alexander ”Allu” Salak pelasi hyvin, illan ykkönen oli kuitenkin Antti Halonen, antaa Hannu Virran kertoa:
- Ihan oikea liike Antilta. Kyllä omaa maalivahtia pitääkin suojella. Se kertoo jotain moraalista ja joukkuehengestä.
Halonen moikkasi Patrick Hörnqvistia. Lopputuloksella ei väliä, vaan tuolla asenteella. Juuri näin pitää toimia, kun molkea käydään liialti koputtelemaan. Valmentajan julkiset kehut ovat sitten kuorrutusta, helvetin hyvää kuorrutusta kakun päällä. Peukkua sekä pelaajan että valmentajan asenteelle & toiminnalle.
TPS pelasi vajaalla neljällä kentällä. Ilmeisesti Eric Johansson ei pelannutkaan. Miksi? Kunto ei kestä vielä kahta peräkkäistä ottelua? Toivottavasti tästä on kyse eikä loukkaantumisesta tai jostain muusta täysin turhasta syystä.
Laitetaan toinen Hantan kommentti, jossa mielestäni ollaan asian ytimessä:
- Meillä hieman loppui voima loppua kohden. Tuo meidän aktiivinen pelitapa on kuitenkin tosi kuluttava. Meidän pitää opetella välillä lyömään kiekkoa päätyynkin. Meille on iso haaste oppia pelaamaan viisaasti.
Aktiivinen pelitapa on hyvä juttu. Jos on luisteluvoimaa ja kuntoa. Jos ei ole, niin silloin pitää ”roiskia” ja säästellä voimia. Tässä on samalla jonkinlainen heikkous, kolmannen erän kiriä on vaikea tehdä, jos ei ole paukkuja omaan pelitapaan. Johtoaseman puolustaminen taas onnistuu ”roiskimallakin”. Samaten muiden erien lopuista voi tulla paniikinomaisia, jos ei vauhti riitä loppuun asti. Mutta luotan valmennusjohtoon, että löytävät eväät viisaaseen pelaamiseen ts. tilanteen mukaan ajetaan.
Voitto maistuu hyvältä, harjoitusottelustakin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti