Päivät ovat kuluneet töitä tehden, olen opetellut uusia hommia ja ei silloin jouda blogia päivittämään. Tai joutaisi, mutta firman rahavirta saattaisi kääntyä väärään suuntaan, jos liikaa omia juttuja työn ohessa kikkailee. Sen verran vaatii tarkkuutta ja ajattelua nörttihommien opettelu. Kehityksen jatkuessa nykyiseen suuntaan voin kohta kutsua itseäni seminörtiksi ja käyn sitten ostamassa kaksi tuumaa liian lyhyet housut. Valkoisia tennissukkia en osta, joku roti pitää olla.
TPS voitti eilen JYPin Jyväskylässä 2-4 ja aiheutti näin isännille kauden ensimmäisen kotitappion. Mehevää menoa Tepsiltä. Kuka olisi ennen kauden alkua uskonut, että TPS on ensimmäinen vierasjoukkue, joka voittaa Jyväskylässä? Sen parhaimman Jarkko Immosen hankinnan jälkeen tuskin kukaan, paitsi minä. Minähän tiesin voiton tulevan etukäteen, kun edellisessä postauksessa kutsuin vanhasta muistista JYPiä pisteautomaatiksi.
Vedetään viiruilla pika-analyysi. Pohjautuu tektsti-tv:n sivuihin 221, 241 ja 403.
- Tuomas Suomisen lauantaina tapahtunut vilttikomennus tuotti tulosta, mies teki kaksi maalia Jyväskylässä.
- Kuokkanen torjui 50 kertaa. 27 kertaa kolmannessa erässä. En tiedä onko tilastovirhe, mutta hirveä torjuntamäärä viimeisessä erässä. IS tähtiraadin mielestä Kuokkanen ei yhtään tähteä ansainnut. Makuasioita toki, mutta kun torjunnat menevät 28-50 ja maalit 2-4 niin kai siellä vierailijoiden maalivahti on aika ratkaisevassa roolissa ollut.
- Lapin Lemieux lämpenee liigavauhtiin, kauden neljäs maali eilen
- TPS otti liikaa jäähyjä (6 kpl, JYP 3 kpl)
- TPS pelasi fiksun vieraspelin, vaikka lopussa meni tiukaksi
- Yritystä riitti loppuun asti ja vihdoinkin tuli täyspotti palkinnoksi yrittämisestä
- Kolme pisteen voitto maistuu hyvälle
- Kolme pistettä vieraskaukalosta maistuu erittäin hyvälle
- Voitto JYPistä oli kauden toinen vieraissa
- Näin se homma meni. Kiprusoff on kuningas.
- Aktiivinen pelitapa toimi, kun maalinteko toimi (mikä vahvistaa mutuani siitä, että TPS olisi kympin sakissa, jos ykköskeskushyökkääjä & maalitykki saataisiin. Lundbohm on ehkä puolikas vastaus ongelmaan, ehkä.)
On se hienoa, kun valmentaja ottelun jälkeen sanoo näin:
- Me valmistauduttiin tähän otteluun todella huolellisesti. Kävimme etukäteen JYPin pelaamista läpi ja lähdimme pelaamaan nöyrää taistelukiekkoa. Me ei voida tulla yhteenkään otteluun takki auki, eikä tehty sitä tänäänkään. Kalle Kaskinen.
Vastaavanlaista huolellista valmistautumista odotan lauantain peliinkin. Nykykunnossa oleva Ässät kaatuu eilisellä pelillä satavarmasti.
Olen huomannut, että on olemassa henkilöitä, jotka kutsuvat itseään jääkiekkoanalyytikoiksi. Minäkin haluan kutsua itseäni joksikin. Pelkkä blogijannu ei viehätä ja en hyvällä tahdollakaan pysty kutsumaan itseäni jääkiekkoanalyytikoksi, joten keksi paremman termin: jääkiekkodyslektikko. Siinä yhdistyy sopivasti värilasit, puusilmäisyys ja tajunnanvirran katkokset sekä yleiset tulkintaomituisuudet.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Voit huoletta kutsua itseäsi jääkiekkoanalyytikoksi. Käsittääkseni siihen riittää se, että osaa pukea sanoiksi sen minkä näkee ja tuntee pelistä ja perusasiat huomioiden osaa tehdä johtopäätöksiä. Siitä sitten voidaan keskustella oletko hyvä vai et, mutta minä pistäisi roponi likoon 'hyvän' puolesta. Sen verran tekstistäsi löytyy helmiä, visioita ja sitä viiltävää analyyssia.
Keep up the good work.
Kiprusoff on kuningas.
A little less conversation, little more action.
Terve, analfabeetikko... eiku...
Sitä minä vaan, että kauniistihan se Kallekin soaa puhua, mutta eikö se olisi kiva, jos se olisi ihan joukkueen perussäädöissä, että valmistaudutaan huolella, käydään vastustajan pelaaminen läpi ja taistellaan kovaa takki kiinni. Silleen ikään kuin defaultina, ettei sitä tarvitse erikseen mainita?
Turussa tämäkään ei ole viime vuosina ollut itsestäänselvää. Nykyjengissä hommat yleensä kyllä toimivat näillä alueilla, mutta valmentajan jutut on edelleen ihan höpöjä :)
T: moniala-analyytikko
Niin, lähinnä tuon TPS:n lähihistorian takia Kaskisen kommentti osui silmään ja meni putkiaivoon asti. Totta kai otteluun valmistautuminen pitää olla oletuksena tehty huolellisesti ja oikein. Mutta valmentajien kommenttien mukaan näin ei ole.
Peitelläänkö tällä epäpätevällä toiminnalla (ammattilaisurheilussa) jotain vielä epäpätevämpää vai onko kyse vain pakkopullasta? Blah, blah, blah. Ei tule sanktioita liigalta ja harmaa on suosikkiväri.
Silkkaa höpöähän suurin osa valmentajien matsikommenteista on ja minulla on jo pitkään ollut mitta täynnä tämän tyyppisiä ympäripyöreitä latteusjonoja:
Me ei oltu hereillä alussa, jalat jäi bussiin, kaveri tuli paremmalla jalalla. Sitten saatiin juonesta kiinni kolmannessa, ruvettiin luisteleen, sekoitettiin vähän ketjuja.
Valmistautuminen oli kyllä heikkoa meiltä, ei oikein saatu omaa peliä käyntiin. Jostain syystä meillä on ollut vaikeeta pelien alussa, vähän hermostunutta oli tänäänkin. Kaveri oli hyvä tänään eikä kiekotkaan pomppinut. Ei me tänään maalivahtiin kaaduttu, maalipaikkoja oli, kolmannessa erässä voitettiin maalipaikat 12-5. Kyllä saumoja oli. Pitää vaan tehdä lisää töitä ja miettiä vähän kokoonpanoa seuraavaan peliin.
(Ottelu oli vierasottelu, jossa kotijoukkue teki kaksi maalia ensimmäisen kymmenen minuutin aikana. Ottelu päättyi 5-2 (2-0, 2-1, 1-1).)
Minusta olisi mukava, jos joku valmentaja osaisi sanoa jotain mielenkiintoista ottelun jälkeen. Jotain normisetistä poikkeavaa.
Siksipä olikin mukava kuulla poikkeava latteus Kaskiselta. Edes jotain uutta. Vaikka ”uutuusarvo” piilee niinkin tympeässä asiassa kuin ottelun voittamisessa.
Voittaminenhan oli joskus oletusarvo Tepsissä. Ehkä silloin valmistauduttiin otteluihinkin paremmin, heh.
Lähetä kommentti