Koirat ulkoilivat

Läpi tihkusateen kävelin kohti Bluesin kotihallia. Oikaisin jonkun parkkipaikan halki kuten aina ja törmäsin uuteen aitaan. Aidassa oli lukittu portti ja kyltti ”ei läpikulkua”. Kotletti mietti hetken ja päätti ylittää aidan lennokkaalla hypyllä. Ihmeiden aika ei ole ohi, ylitys onnistui. Toisin kuin mm. Oulunkylässä vuonna 1992, jolloin Metallica esiintyi ja aidan yli hyppäsin. Silloin repesi farkut.

Takapuoli penkkiin, aloituskentällisten tutkailua. Ottelu käyntiin, ketjujen vaihto, ensimmäinen laukaus kohti Juha Kuokkasta. Maali.

1.07. 1-0. Déjà vu Lahdesta.

Maalin jälkeen jokaisen polvitaklaajan suosikki Santeri Heiskanen otti jäähyn. Teemu Laine hyppäsi jäälle, muut pelaajat katselivat valmentajia. Joo, ykkösylivoima (puolustajina Kiprusoff – Jokinen, ketjuna Laine – Makkonen – Suominen) kaukaloon vaan. Peluutusvuorossa olisi ollut nelosketju, joka ei vielä ollut ehtinyt ollenkaan kaukaloon. Ykkösnyrkki nyhjäsi minuutin verran. Kakkosylivoima (puolustajina Sweatt – Sinisalo, ketjuna Aho – Hurme – Erkinjuntti) kehiin.

3.00. Ja kas vain, Sweatt teki siniviivalta maalin. Nopea kuittaus, ei tulekaan kahden edellisen ottelun tapainen kyykkyasento heti alussa.

4.33. Tommi Laine otti jäähyn, taisi olla miehen ensimmäinen vaihto. Jäähy tapettiin tuttujen alivoimaparien (Rautee – Aho ja Alanen – Kolu) toimesta, mutta Laine ei mennyt vaihtoon jäähyn jälkeen, vaan jäi kentälle palloilemaan ja oli todistamassa seuraavaa maalia.

7.07. Arto Kuki teki maalin. Maalia edelsi jännä tilanne. Kiekko pomppi maaliverkkoon, maalin takana. Kiprusoff katseli kiekkoa ja tuomaria, vihelletäänkö peli poikki. Kuokkasellakin käsi pystyssä. No ei vihelletty, vaan Uhlbäck ronkki kiekon pelattavaksi ja syötti Kukille, joka teki rystyllä maalin. Voi villu.


10.47. Sinisalo sai jäähyn ryntäyksestä. Sinisalo ryntäsi päin Bluesin maalivahtia. Minusta näytti kyllä jonkinlaiselta törmäykseltä maalin takana, ryntäyksestä tietoakaan. Sinisalo tavoitteli kiekkoa ja Myllyniemi oli palaamassa maalille. Hyvä Favorin.


11.08. Mikko Lehtonen teki maalin ylivoimalla. Jokinen yritti peittää vetoa tehden samalla puolittaisen maskin Kuokkasen eteen. Kuokkanen oli minusta kuitenkin väärin sijoittunut ja takakulmassa oli ”puoli metriä” tilaa, jonne Lehtonen kiekon laukaisi.

Loput erästä oli TPS:n hapuilua. Ennen ja jälkeen maalien. Viisikkopeli toimi noin sekunnin per hyökkäys. Kertaakaan ei päästy maalipaikkaan tasakentällisin. Blues vielä jännitti alussa ja koomaili omalla alueella pahasti muutaman kerran. TPS sai kiekon ilmaiseksi useamman kerran ja joka kerta tilanne meni reisille. Blues oli noin sata kertaa terävämpi maalipaikoissa ja maalipaikkojen luomisessa.

Paremmalla puolustuksella ja hyökkäyksiin lähdöllä & viimeistelyllä olisi ollut saumoja voittoon. Kahdella sanalla: viisikkopeli puuttui. Kolmella sanalla: maalivahtipeli oli heikkoa. Kuokkasen pelaaminen ei ollut hyvää, tänään oli taas huono päivä. Kuokkasen suoritustaso vaihtelee liikaa, hyvän ja huonon päivän ero on valtava. Minä olisin vaihtanut maalivahdin jo toisen maalin jälkeen. Viimeistään kolmannen. Sen verran heikolta Kuokkasen toiminta näytti.

Ensimmäinen erä päättyi taas kahden maalin tappioasemaan. Mieli teki hirttäytyä, mutta köysi jäi kotiin tai työpaikalle. Siirryin Offside-ravintolaan tekemään viiltävää analyysiä pelistä. Aloitin analyysin höyläämällä luottokorttia baaritiskillä. Palvelu oli muuten hyvää, neiti oli kohtelias, iloinen ja ripeä.

Toisen erän seurasin Offsidesta, koska syvällinen analyysi toimii parhaiten nestetankkauksella.

20.17. Ryan Keller teki maalin. Nestetankkauksesta osa purskahti rinnuksille. Mitä helvettiä. Kuokkanen teki torjunnan tai pari, hukkasi mailan ja taas koirat olivat ulkona.

Allu Salak tuli maaliin, vaikka tätä ei SM-liigan sivuilta huomaakaan. Salak pelasi suhteellisen hyvin, otti hyviä koppeja. Salakin torjuntatyyli oli (on) välillä hieman erikoinen, mutta varmemmin hän tänään pelasi kuin Kuokkanen. Kuokkasella ei kiekko pysynyt hallussa ollenkaan ja peittäminen & sijoittuminen ontui.

Välihuomio. Allua lyötiin käsille, omat pelaajat eivät tehneet mitään. Minua vitutti. Allu marisi päätuomarille, Favorin kohautti olkapäitään. Olisivat tepsiläiset edes vähän puolustaneet maalivahtia. Ei siinä tarvitse käsillä puhua, riittää että on paikalla äkäisenä.

Puhelin soi kesken erän. Jostain syystä vastasin, vaikka tiesin etten kuulisi mitään: ”Offsidessa kaljalla, peli menee päin persettä, soittelen myöhemmin, moi.” Puhelun jälkeen katsoin kuka soitti. Onneksi oli kaveri. Hetken päästä samalta henkilöltä tulee tekstiviesti:

”Eikö se ole aina ollut näin kun olet ollut katsomassa vierasotteluita? Mutta uskollinen fani ei luovuta?”

Sanattomaksihan tuossa meni, ja vastaukseksi laitoin jotain ininää etten ole fani vaan kannattaja ja ikinä en luovuta (kesken matsin poistu paikalta).

Heti perään tuli toiselta kaverilta seuraava viesti:

”Eihän Kuokkanen imuroi?”

Vittuilua, orkele. Paitsi ko. kaveri ei oikeasti välitä kiekosta, joten yritti vaan olla ystävällinen ja kysellä hieman kiertäen miten peli sujuu. Hän on muuten yksi blogin kolmesta lukijasta. Terveisiä vaan tulevalle lääkärille!

Viideskin maali tuli ja minä analysoin lisää Offsidessa. Blues oli naulannut ottelun lopullisesti kiinni viidennellä maalilla ja puolet toisesta erästä oli vain pelailua. Tylsän erätaukoanalyysini mukaan pelailu jatkuisi kolmannessa erässä ja ennustin Bluesin tekevän vielä yhden maalin.

Analyysini osui oikeaan ja ennustus meni pieleen. Kolmannessa erässä Blues todellakin vaan pelaili ja TPS sai muutaman kontrolloidun hyökkäyksen, mutta maalipaikoissa ei ollut hurraamista. Ilman maskia ammuttiin marjoja Myllyniemelle poimittavaksi. Lee Sweatt teki kavennusmaalin ylivoimalla ja Laatikainen teki vielä kerran kiellon päälle.

Loppulukemat ovat tylyt

Puolustus ei toimi. Backman oli viltissä osan ensimmäisestä erästä ja Kiprusoffia ei näkynyt kolmannessa erässä. Saattoi olla jo toisesta pois, analyytikko ei kaikkea huomannut. En tiedä oliko vilttikomennus vai loukkaantuminen syynä.

Tasan sama loru oli tänään kuin viikko sitten Lahdessa. Ei ole Tepsillä mitään jakoa, kun vastustaja pelaa täysillä. Maalivahtipeli petti taas, puolustus avitti ja hyökkäys teki kaksi maalia. Ei riitä voittoon.

Aki Bergin kaipuu on tällä hetkellä suurempi kuin halusin uskoa ennen sarjan alkamista. Uskottelin itselleni, ettei joukkue saa yhteen mieheen kaatua. No, tällä hetkellä kaatuu. Ryhtiä tarvittaisiin puolustamiseen ja pelin avaamiseen. Jälkimmäisessä Berg ei ole mikään messias, mutta todennäköisesti toisi siihenkin jonkin sortin rauhallisuutta. Nyt hyökkäykset, kontrolloidut hyökkäykset menevät hukkaan jo avaussyötössä. Pelaa siinä sitten lyhytsyöttöpeliä, kun avaussyöttö on luokaton. Viisikkopelaaminen loppuu ennen kuin se alkaakaan. Aarggghhhh. Näillä mennään ja muita mantroja.

Espoosta

Bluesista jäi mieleen Öhman ja olut. Vt. kapteeni Saarinen sai jäähyn Öhmanin pysäyttämisestä kolmannessa erässä. Öhman oli menossa läpi ja Saarinen pysäytti. Hirveä suunsoitto Favorinille jäähystä. Ei tehnyt mitään väärää, mitä nyt oli jäljessä ja nysväsi Öhmanin nurin. Öhmanin tasoinen pelimies kelpaisi Tepsiinkin.

Ottelun jälkeen ei satanut vettä. Ilma oli raikas ja askel raskas. Vieläkään en ole nähnyt Tepsin voittavan tällä kaudella. Sarjataulukkoa en viitsi nyt edes vilkaista. Saati muita tilastoja. Huomenna voin toisella silmällä vähän kurkistaa.

Positiivinen lopetus

TPS yritti taas loppuun asti. Jos yrittämisestä saisi palkintoja olisi TPS kärkisijoilla.

Lee Sweatt on minusta hieno kiekkoilija. Hän kannustaa joukkuekavereita koko ajan. Molempien tekemiensä maalien jälkeen kävi omaa molkeakin ”koputtamassa” eikä vain tyytynyt vaihtopenkin ohiluisteluun. Saman maalivahdin ”koputtamisen” tekee myös takaiskumaalien jälkeen. Kannustaa niin myötä- kuin vastamäessä. Joukkuepelaaja (ja hieman eri maata kuin viime kauden surffailijat ja helvetin hyvä niin).