Juhlaottelu ja Juuso

TPS:n 85-vuotisjuhlaottelun voidaan jakaa viiteen näytökseen: Wahlstenin numeronjäädytys, erät ja jatkoaika. Muutamia ajatuksia ja havaintoja näytöksistä.

Juuson numeronjäädytys

Seremonia oli puolivaloilla tehty. Hermostuneen oloinen Aki Berg luovutti numerolla kahdeksan varustetun retropaidan Juusolle. Sanoi jotain. Sitten katseltiin vanhoja filminpätkiä ja katossa roikkuvaa paitaa. Kiitos hei, juhlakalu sivuun ja pelaajat jäälle. Siis mitä?

Ihmettelin siinä yksin seisoessani missä on TPS:n onnittelupuhe ja missä on Juuson kiitospuhe. Toimitusjohtaja Sutela kuitenkin seisoi jäällä joukon jatkona, olisi sanonut jotain, vaikka vain 160 merkin verran. Tai kertonut lyhyen anekdootin Juusosta. Ja antanut Juuson lausua kiitokset muistamisesta. Mutta ei. Orkele mitä meininkiä.

Niin, seisoin lähes yksinäni katsomossa seremonian aikana. Jossain vaiheessa älysin vilkuilla ympärille ja huomasin, ettei standing ovation olekaan päällä. Paitsi takanani pari ihmistä seisoi, lähinnä kai siksi, etteivät muuten olisi nähneet mitään.

Tuli vähän valju fiilis seremoniasta. Ei numeronjäädytystä kovin usein Tepsin matseissa ole nähty. Muutenkin yleisöä oli vähän paikalla. Säälitti Juuson puolesta, yritin voimakkaalla taputuksella luoda tunnelmaa. Vaikutin ehkä seonneelta. Mikä ei ole kovin kaukana totuudesta.

Ensimmäinen erä

Ottelu alkoi niin tutusti, että meinasin tukehtua. HIFK teki maalin viiden minuutin pelin jälkeen. Ennen maalia ehdin ajatella, että miksi kotijoukkueen nelosketju pelaa vastustajan ykkösketjua vastaan? Viimeinen vaihto-oikeus on kotijoukkueella. TPS:n nelosketju oli muodossa Erkinjuntti – Alanen – Kolu. Ei siis keskushyökkääjää ollenkaan ja suurimmat miinusmiehet (Alanen, Kolu) paikalla. Maalihan siitä tuli. Lennart Petrell ohjasi, Kuokkanen torjui, Petrell laittoi oman riparinsa sisään. Joonas Järvinen katseli vierestä.

Ensimmäisestä ylivoimasta ei raportoitavaa, paitsi heti perään onnistuttiin pelaamaan kuudella kenttäpelaajalla jäähyn arvoisesti. Ja heti perään Max Kolu sai kaksi minuuttia korkeasta mailasta.

Erätauolla ihmettelin IFK:n vaisuutta. Ei taklauksia, ei hämmentämistä, ei mitään. Joukkueen tunnisti vain pelipaidoista. En yhtään ihmettele joukkueen sarjasijoitusta, silkkaa peruuttelua johtoasemassa. Viisikkopeli oli yhtä hukassa kuin Tepsinkin.

TPS taas tuntui jotenkin liikkuvan hitaasti. Tuomas Suomisen tilalla pelasi välillä Antti Reivonen. Muuten mentiin ilmoitetun kokoonpanon mukaisesti. Reivonen vaikutti pirteältä, varmaan on pojalla tuoreet jalat, kun ei ole aktiivista pelitapaa vielä monessa matsissa ollut toteuttamassa. Reivosesta voi tullakin jotain, minun silmiin näytti paremmalta kuin esim. Teemu Ramstedt.

TPS pelasi Juuson retropaidoissa ensimmäisen erän. Valkoisissa paidoissa vain alkuperäinen logo. Näyttivät hienoilta. Asun pilasi vain normaalit pelihousut mainoksineen.

Toinen erä

TPS tuli toiseen erään normaaleissa paidoissa. Blääh. Toivoin toisen erän alkavan paremmin kuin ensimmäisen. Makkonen lähti jäähylle reilun minuutin pelaamisen jälkeen. Menipä hyvin. Itse asiassa meni, ei vastustaja maalia tehnyt. Toinen erä vaikutti hyvin samanlaiselta kuin ensimmäinen. Molemmat joukkueet sähläävät, syöttöketjuissa harvemmin päästiin yli kahden syötön.

Kunnes Tomas Sinisalo teki maalin. David Lundbohm sai pienellä tuurilla kiekon pidettyä hallussa ja syötettyä Mikko Rauteelle. Lundbohm hakkasi mailalla, ”syötä takas”. Raku ei syöttänyt takaisin. Laittoi namupassin maalilla päivystäneelle Sinisalolle. Sinisalo pisti tyhjiin. IFK:n pakit kaivelivat nenää jossain muualla. Jos ei Sinisalo olisi päivystänyt olisi maalin ehkä tehnyt Kiprusoff. Kipru nousi nätisti siniviivalta ja näki maalinsynnyn aitiopaikalta.

Erän lopussa Rautee sai vähän kyseenalaisen estämisjäähyn. Rautee protestoi jäähyä, mutta meni kiltisti istumaan. Minä en tilannetta nähnyt, joten luotan pelaajan reaktioon. Siis selvästi väärin tuomittu, heh. Alivoima hoiti hommansa erän loppuun asti.

Laitoin tekstiviestin tilanteesta: "Kaikki vielä mahdollista, kolmannen alku on pelattava erittäin huolellisesti."

Kolmas erä

Rauteen jäähyn 11 viimeistä sekuntia tapettiin. Hyvä. Rautee häviää puolustuspään aloituksen, kiekko siniviivalle, laukaus ja kiekko on maalissa. Pelikellossa 41.31. No terve. Olipas huolellinen aloitus.

TPS:n onneksi IFK ei edes yrittänyt lyödä viimeistä naulaa arkkuun, vaan peruutteli ja tappoi aikaa. Eikä edes tappanut, vaan oli passiivinen. Siis oikein tarjoamalla tarjosi tasoitusta Tepsille. Viimeiset kymmenen minuuttia TPS pisti höyryä pyttyyn ja sai kun saikin tasoituksen aikaan. Käsittämätöntä. Ja tuntui niin hyvältä.

Rauteen ketju (Erkinjuntti siirretty Ramstedtin tilalle) sai pyörityksen päälle ja pääsi ihan vapaasti parikin kertaa Jan Lundellin vartioiman maalin eteen kiekon kanssa. Lopuksi Raku pelasi paikan Erkinjuntille ja siellä lepäsi. Hunajata, hunajata vaan vierailijoille.

Jatkoaika

TPS lähti pelaamaan jatkoaikaa rohkeasti. Jotenkin tuntui, että neljällä neljää vastaan pelaaminen sopi Tepsille oikein hyvin. IFK vaan otti vastaan kaiken ja otti sitten jäähyn. Lee Sweatt teki ylivoimalla voittomaalin, kun maalintekopaikka riparista syntyi. Tuntuipas hyvältä katsella juhlivia pelaajia. Voitto maistuu aina hyvältä.

Viivoja ja muuta

TPS esitteli SM-liigan virallisen pygmialivoiman. Alivoimanelikossa (Rautee, Aho, Sweatt ja Backman) kaikki alle 180 senttiä pitkiä. Mahtava ulottuvuus ja maalin edessä jaetaan lähinnä nipistyksiä. Nauratti, kun näin em. nelikon luistelevan alivoimaa pelaamaan. Ei voi olla totta. Hyvin kuitenkin pelasivat, ei vastustaja ylivoimamaalia tehnyt.

Sinisalolta putosi iso taakka harteilta, kun sai avausmaalin tehtyä. Oudolla tavalla Sinisalosta on tullut jonkin sortin suosikkipelaajani. Taistelee ja laittaa kroppaa likoon eikä aina lennä kuin märkä rätti. Minä tykkään. Sinisalolta nähdään vielä paljon maaleja, ketsuppipullo on auki.

Kroppaa laittaa myös Max Kolu likoon, mutta se ei riitä. Eilen vähiten jääaikaa kotijoukkueen pelaajista. Tuskin on Kolu tyytyväinen alle viiden minuutin jääaikaan. Kolun ongelma on puukädet ja pelikäsitys. Parasta Kolussa eilen oli Petrellin kanssa mussuttaminen, Kolu osaa taklata ja pitää jollain tavalla puolensa tönimis- ja halaamiskohtauksissa. Kolu siis tönäisi Petrelliä oman maalin edustalla ja vihellyksen jälkeen vaihtoivat verbaalisesti kuulumisia. Sen verran hyvin meni terveiset vaihtoaitioon luistellessa perille, että Petrell halusi tulla lähemmäksi kuuntelemaan. Linjamiehet ohjasivat pelaajat omiin vaihtoaitioihin.

Erkinjuntti lentää kuin märkä rätti aina välillä. Ja on tekemässä läpimurtoa. Nytkin vastuu vain kasvoi mitä pidemmälle ottelu eteni. Nousi ottelun aikana nelosketjusta kädellisten rinnalle ja osoitti olevansa vastuunkantaja. On se mukava katsella kiekollista taitoa, Erkinjuntti uskaltaa ja osaa tehdä kiekon kanssa asioita, joista muut vain haaveilevat. Pidän miehestä, vaikka oikeasti pidän kyllä naisista.

Tuomas Suomisella on ongelma. Ongelman nimi ei ole olkapää. En tiedä mistä kenkä puristaa, mutta eilen Suominen oli välillä viltissä. Reivonen tuli jo ensimmäisessä erässä Suomisen tilalle. Jakoivat ykkösketjun laitahyökkääjän hommat melkein tasan. Luulin ottelun aikana, että kyse on vain fysiikasta. Ottelun jälkeen kuulin radiosta, kuinka Kaskinen oli sanonut, ettei pelkästään olkapäästä ole kiinni Suomisen penkillä istuminen. Olisi kiva tietää mikä risoo miestä?

Sinänsä ihan sama, koska valmentaja valmentaa ja pelaaja pelaa. Jos ei pelaaja ”tottele” valmentajaa, niin ei tarvitse pelata. Toisaalta ei Tepsillä olisi varaa istuttaa penkillä yhtä valopilkuistaan. Toisaalta yksikään pelaaja ei ole suurempi kuin joukkue. Eli lusikka kauniiseen käteen ja takaisin ruotuun. Vaikka pelitapa olisi kuinka aktiivinen ja vauhdissa kiekko ei pysyisi mukana.

Kahden viikon koeajalla oleva Lundbohm sai syöttöpisteen debyytissään. Vaikea sanoa onko kysymyksessä pelimies vai lipunmyyjä. Kohtalaisen hyvin esiintyi siihen nähden, että tuli vasta eilen Turkuun. Uusi maa, uusi liiga, uusi joukkue, uusi pelitapa ja yksien harjoitusten jälkeen askiin. Laidassa pelasi, joten taitaa pitää paikkansa, ettei keskushyökkääjä sittenkään ole. Ja juuri keskushyökkääjää TPS tarvitsisi. Laitahyökkääjiä riittää kyllä. Eilenkin jopa keskushyökkääjäksi asti (Alanen).

Juha Kuokkanen oli maalissa ok. Yhden kerran heilautti nätisti hanskaa ja otti Guollan laukauksen kiinni. Kaksi kertaa kiekko meni längistä läpi ja onneksi maalin ohi. Loput torjunnat peruskauraa. Maaleille Kuokkanen ei mahtanut mitään.

Ensimmäisessä maalissa yksi liigan parhaimpia hyökkääjiä tasan metrin etäisyydeltä iski oman riparinsa sisään ja toisessa Kuokkanen ei nähnyt yhtään mitään maskin takaa. En sano kuka TPS:n puolustaja oli maskia tekemässä. Backman näki muuten tosi läheltä kuinka IFK:n toinen maali syntyi.

Kuokkanen yrittää aina laittaa kiekkoa takaisin peliin. Tämä on hyvä asia, niin pitääkin. Paitsi, kun vastustajan myllytyksen jälkeen laittaa kiekon takaisin peliin. Niin samat lirissä olleet kenttäpelaajat sössivät kiekon takaisin vastustajalle. Ja myllytys jatkuu. Kaipaisin hieman enemmän pelinlukua Kuokkaseltakin. Ei aina kannata yrittää välttää pelikatkoa, joskus on ihan hyvä vaihtaa pelaajia ja ottaa oman pään aloitus.

Kiprusoff oli ihanan rauhallinen. Kiire ei tullut kertaakaan ja nytkin oli jäällä TPS:n kahden ensimmäisen maalin aikana. TPS:n ykköspakki oli ja on kuitenkin Lee Sweatt. HIFK:ta vastaan pelasi ylivoimaisesti eniten puolustajista (25:06). Kaikki loput jäivät alle 20 minuutin. Ja pikkumiehen riemu jatkoaikamaalin jälkeen oli jotain niin hienoa, etten osannut kuin käsiä taputtaa ja mölyä päästää suustani. Sweatt hyppi kuin pikkupoika tuulettaessaan, niissä hypyissä toivottavasti putosi joukkueen tappioputki pois kaikkien pelaajien harteilta.

Muutama ranskis, etumerkki kertoo mitä haetaan:

- IFK oli surkea, vain Länki-Lundell oli oma epävarma itsensä
- Numeronjäädytysseremonia ja yleisömäärä olivat suuri pettymys
- Tuomas Suomisen vilttikomennus

+ Sinisalon eka maali
+ Takaa rinnalle ja ohi
+ Voitto

Ottelun jälkeen oli hyvä fiilis. Voitto-ottelusta on aina mukava lähteä kotiin, vaikka itse peli olisi ollut kuinka laimeaa ja tukkoista.

Juhlaottelu oli valitettavasti varsin laimea, vastustaja ei ollut lähelläkään totuttua. Tepsillä painoi edelliset jatkoaikaottelut jaloissa ja silloin on vaikea pitää vauhtia yllä. HIFK oli sekaisin alusta loppuun ja hukkasi kaksi kertaa johtonsa. TPS yritti loppuun asti ja sai palkinnon. Loistavaa, nyt vaan lepoa ja keskiviikkona vanhan pisteautomaatin luo.

Maalit TPS-HIFK 3-2 ja.