Piste maistuu pahalta

TPS-Kärpät oli hyvää viihdettä, 9 maalia ja dramaattinen loppu. Harmi vaan, että dramatiikka meni väärään suuntaan kotijoukkueen kannalta. Sarjajohtaja painoi taidolla ja tuurilla pelin tasoihin ja lopulta ohi.

Maaleja tehtiin paljon, koska kummallakaan maalivahdilla ei ollut paras päivä ja kenttäpelaajat avustivat virheillään. Toisaalta onhan maalintekijöilläkin joku osuus maaleihin.

Ihaillen ja kateuden tunteen roikkuessa takaraivossa katselin Kärppien viisikkopelaamista. Ylivoimalla tulivat jopa viiden pelaajan rintamassa hallitusti kiekon kanssa hyökkäysalueelle. Hitaat lähdöt omasta päästä onnistuivat ja hitaus vaihtui nopeudeksi keskialueella.

Kärppien peli näytti nätiltä ja ennen kaikkea hallitulta. Toisin kuin esim helsinkiläisten joukkueiden peli. Pelkällä rahalla saa nipun loistavia yksilöitä. Hyvä valmentaja saa loistavat yksilöt pelaamaan joukkueena todella hyvin.

Aikaisemmin pidin Kari "pitkät kalsarit" Jalosta liian pehmeänä miehenä, jotta onnistuisi päävalmentajana. Pakko myöntää, että KJ on viime vuosina osoittanut minun olleen väärässä. Vielä kun osaisi valita sanansa oikein...

Yksi mikä ponnahti silmään oululaisten pelissä kerta toisensa jälkeen oli kiekollisen pelaajan rohkeus pitää kiekkoa. Karvaaja sai tulla lähes iholle ennen kuin syöttö lähti. Hyökkäyspäässä monta kertaa kiekollinen pelaaja luisteli vähän ”karkuun” tepsiläisen tullessa kimppuun. Tämän tapahtuessa Tepsin viisikko levisi ja jopa yhdellä syötöllä aukesi maalipaikka. Monesti syötöt olivat vielä vaikeita, tyyliin pyörähdys ympäri ja selän takaa kiekko vapaalle miehelle.

Esimerkkinä vaikka Kärppien kolmas maali, jossa Mikko Lehtonen kuljettaa koko siniviivaan pituuden viivan päällä kiekkoa ja nousee sitten laitaa pitkin vähän matkaa. Rautee luistelee koko ajan vieressä, alivoimaneliö leviää ja Lehtonen syöttää ahtaasta paikasta Rauteen editse kultakuupalle, joka nousee Rauteen jättämään tyhjään tilaan ja laittaa kiekon maaliin. Toki Salak avusti, mutta maalipaikka rakennettiin hyvällä ja rohkealla yksilötaidolla.

TPS oli kyllä hyvin mukana pelissä. Tepsin viisikkopelissä, yksilöiden taitotaso muistaen, ei ollut mitään hävettävää. Kärpät vaan pystyivät tekemään parempia ratkaisuja monessa kohdassa, niin yksilöinä kuin joukkueena.

Huonosti nukutun aamupäivän jälkeen pitää todeta, että yksi piste sarjajohtajaa vastaan on ihan ok. Vaikka maistuu edelleen pahalta. Kolme oli niin lähellä...

---

Minusta ottelu ratkesi osittain jo toisessa erässä TPS:n huonoon erikoistilannepelaamiseen. TPS pelasi viisi minuuttia ylivoimaa saamatta mitään aikaiseksi. Ylivoima oli pelkkää kiekon noutoa omasta päästä. Paras paikka taisi olla Jesse Saarisella, jonka maila katkesi laukauksessa.

Viiden minuutin ylivoimilla pitää onnistua. Kärpät tappoi mallikkaasti jäähyn ja sai lisää uskoa omaan tekemiseensä. Ihan kuin sarjajohtaja tarvitsisi lisää uskoa. Jäähyn jälkeen Salak hörppäsi Normion laukauksen, tilanne 1-2. Lisävitutusta aiheutti tilanteessa ollut hiuksenhieno paitsio.

2-2 tasoitus tuli kyllä ylivoimalla, mutta mitä tapahtui sen jälkeen? Keskittyminen herpaantui. Kärpät voitti aloituksen ja TPS:n viisikko koomaili. Kristian Kuusela pääsi vapaasti kiekon kanssa etenemään ja Halonen kampitti itsensä jäähylle. Ja Kärpät meni ylivoimalla taas johtoon.

TPS:n ylivoima on kauhean näköistä, vaikka maaleja välillä tulee. Tuntuu, että tuurilla tekevät maalit. Aggressiivinen alivoimanelikko on Tepsille silkkaa myrkkyä. TPS ei yksinkertaisesti saa peliä rauhoitettua, jos ylipäätänsä saa kiekon haltuunsa hyökkäyspäässä, ja pelaaminen menee hätäiseksi siirtelyksi sekä roiskimiseksi.

5-3 ylivoimaa TPS pääsi pelaamaan kaksi kertaa ja Kärppien kolmikko ei antanut Tepsille mitään jakoa. Muuan Kalle Sahlstedt on aika pirun hyvä alivoimapelaaja. Voittaa aloituksia ja alivoimakolmion kärkenä esti TPS:n laukaukset viivasta täysin. Pikku-Killeri tuntui hallitsevan hemmetin isoa aluetta.

Kolmannessa erässä TPS pääsi helposti tasoihin Sweattin laukauksella, kiitos onnettoman maalivahtipelin. 4-3 johtomaalikin tuli jonkun ihme laitapompun seurauksena. En tiedä mistä kiekko Rauteelle tuli, nätisti pisti kuitenkin sisään. Maalin jälkeen oli todella omituinen olo. TPS johtaa ensimmäisen kerran ottelua. Peliaikaa jäljellä alle kahdeksan minuuttia. Kaatuuko sarjajohtaja?

Sitten tuli paikka ratkaista peli, kun Kärpät sai kaksi jäähyä peräkkäin. Mutta TPS ei vaan pystynyt antamaan niskalaukausta Kärpille. Sössityn ylivoiman jälkeen Max Kolu sai jäähyn. Olin ihan kipsissä ja jäähyn aikana pulssi oli vähintään 180 ja voi sitä riemua, kun jäähy saatiin tapettua. Puoli minuuttia myöhemmin kaatui kaikki hyvä.

Kärppien tasoituksessa TPS teki kaksi virhettä tai epäonnistui kaksi kertaa ratkaisevasti. Jäähyltä tulleella Kolulla oli kiekko hyökkäyspäässä ja kaksi kärppäläistä tuli päälle. Kolu jäi väliin, loukkasi naamansa ja jäi nurkkaan seisomaan.

En nähnyt oliko tilanteessa jäähyn arvoista rikettä. Ehkä korkea maila, ehkä kyynerpäätaklaus. Näytti tiukalta tilanteelta, mutta ei tiukkuus ole mikään rangaistusperuste. Toinen päätuomari oli vieressä eikä nähnyt tilanteessa rikettä, joten siinäpä se. Ei mahda mitään, jos ei näe rikettä.

Joka tapauksessa Kärpät sai kiekon pois Kolulta, hyökkäys käynnistyi. Hurme ja Aho tukkivat keskustan ja kiekollinen kärppäläinen puski laitaa pitkin hyökkäyssiniselle ja heitti toivotaan, toivotaan -syötön keskelle. Sweatt epäonnistui kiekon haltuunotossa ja kiekko pomppi Kratenalle. Kratena laukaisi ja ohi maalin menevä kiekko kimposi Antti Halosesta maaliin. 59.53. Huusin jotain tyhmää.

TPS:n virheet/epäonnistumiset olivat Kolun heikko ratkaisu hyökkäyspäässä ja Sweattin onneton yritys saada kiekko haltuun. Jos Kolu olisi kiskaissut kiekon maalin taakse tai kohti omaa päätyä tai syönyt kiekon. Jos olisi heti kaatunut eikä jäänyt pystyyn. Jos olisi jatkanut heti peliä. Jos Sweatt olisi antanut kiekon mennä kulmaan. Jos ja jos.

TPS:n hajosi tasoitukseen ja jatkoaika oli ihan turha. Kuvaavaa oli, että jatkoaikamaalissa jäässä makasivat päällekkäin Salak ja Sweatt. Kumpikin pelasi epätasaisen ottelun. Suoritukset vaihtelivat napista pyllyyn. Se on nuoruuden kiroa ja kumpikin kehittyy vielä pelaajana paljon.

Pelaajista

Lee Sweatt tempaisi maalin, pelasi yli 30 minuuttia ja teki aivan liikaa virheitä kiekollisena. Ensimmäisessä erässä jo ajattelin, ettei ole Sweattilla hyvä ilta. Kiekko ei pysynyt lavassa, syötöt eivät lähteneet ajoissa, huonoja ratkaisuja puolustamisessa.

Sweatt ja Antti Halonen ovat aika riskialtis puolustajapari. Kummallakin on välillä käsittämättömiä vaikeuksia kiekon kanssa. Yhdessäkin vaihdossa Halonen kadotti kiekon omassa päässä, Sweatt otti karanneen kiekon maalin takana haltuun ja töpeksi sen suoraan vastustajalle.

Sweatt on hyvä tyyppi, mutta hirveän ailahtelevainen. Ensimmäisessä vai kolmannessa (ei voi muistaa, päätä särkee) erässä Sweatt lähes peräkkäisissä vaihdoissa toi kiekkoa ylös ja ajoi suoraan päin sinisellä ollutta kärkikarvaajaa. Näki jo kaukaa, että nyt menee syteen, jos ei syöttö lähde. Ei lähtenyt, vaan tuli kiekonmenetys molemmilla kerroilla. Itseluottamus on hyvä asia, mutta siihen pitäisi saada mukaan myös pelijärkeä, ettei niin useasti aja itseään umpikujaan.

Odotan mielenkiinnolla Aki Bergin paluuta. Aki ja Lee samaan pariin ja johan tapahtuu kummassakin päässä kaukaloa oikeita ratkaisuja. Kakkospariksi Halonen ja Kiprusoff. Näin olisi kaksi hyvää paria ja heikoimpaan lenkkiin Jokinen, Saarinen, Järvinen ja Backman. Kenelle kahdella kulloinkin sujuu parhaiten peli. Eilen Järvinen pelasi ensimmäisen erän ja Backman kolmannen. Toinen erä meni viidellä puolustajalla. Outoa peluutusta.

Itse asiassa toinen erä pelattiin myös hyökkääjien osalta ”vajaalla” eli kolmella ketjulla, koska nelosketju Ramstedt-TOLaine-Kokkala pelasi vain yhden vaihdon toisessa erässä. Vaihdon, jossa Ramstedt loukkasi polvensa Aarnion polvitaklauksessa. Ramstedt on sivussa epämääräisen ajan. Kolmannessa erässä Ramstedtin paikalla nelosketjussa vuorottelivat Erkinjuntti, Suominen ja Sinisalo.

Jussi Makkonen istui koko pelin viltissä. Onko Makkosen ura Tepsin paidassa ohi vai koulutetaanko miestä? Opiskelee vilttiketjussa pelirohkeutta... Ramstedtin loukkaantumisen jälkeen olisi ollut paikka nelosen laidassa Makkosella. Mutta ei.

Allu Salak otti koppeja ja päästi pari helppoa. Pitäisiköhän vaan jatkaa Allulla vai antaa Kuokkaselle taas startti? Allulla voi olla vähän väsy puserossa, lepo voisi tehdä hyvää. Lopun tasoituksen jälkeen Boratin veri kuohahti ja palkinnoksi sai 10 minuutin käytösrangaistuksen. Heittikö kiekolla tuomareita? Tuskin ainakaan suoraan päin, kun ei isompaa rangaistusta saanut.

Valmennus laittoi Matti Ahon kärsimään Allun kymppiä. Miksi? Ahon matsi oli siinä. Minä olisin laittanut jonkun muun sinne, koska parivaljakkoa Rautee-Aho olisi tarvittu jatkoajalla. Aho pelaa tällä hetkellä hyvin, varsinkin laitakahinoissa tuntuu onnistuvan.

TPS:n ykkösketju oli surkea. Sinisalo–Lundbohm–Alanen ei toiminut tasakentällisin eikä ylivoimalla, vaikka Alanen maalin tekikin. Alanen katseli mm. Kärppien ensimmäistä maalia aitiopaikalta. Olisi pelannut mailan tai miehen pois. Alasen pelipaikka ei ole ykkösketjussa. Eikä Alanen missään nimessä saa olla eniten jääaikaa saava hyökkääjä kuten eilen. Katsokaa vaikka tehotilastoa (-16, hyökkääjien huonoin luku). Miehellä on yksi plusmaali. Yksi. Helvetti. Kolullakin on 10 plusmaalia (ja 22 miinusmaalia, heh).

Toistoa. TPS:n ykkösketjun hyökkääjällä on yksi plusmaali. Repikää siitä menestystä. Jotain muutoksia pitää tehdä ketjuihin. Ei näin voi jatkaa. Tai alan puhumaan saunakavereista, jotka pääsevät ykkösketjuun.

Eiköhän tässä ollut tarpeeksi sanoja ja sisällöttömyyttä tähän postaukseen. Päätä särkee edelleen, otan toisen buranan ja kärsin lisää.