Stadilaiset

Viikonlopun peleistä helsinkiläisiä vastaan TPS sai kolme pistettä. Kohtuullinen suoritus, mutta tammikuun kuudesta ottelusta 2 voittoa ja 4 tappiota on surkea saldo. Muutosta pitää saada pelaamiseen, jotta pudotuspelipaikka säilyy. Kuudes sija meni jo ja nyt pitää keskittyä vain pudotuspelipaikan varmistamiseen.

---

12.1. TPS-HIFK 4-1, lämmintä menoa

Hilpeässä tunnelmassa kuuntelin vierasjoukkueen kannattajien möykkää ja ajattelin, että tästä tulee hieno ottelu. Sitten ihmettelin otteluemäntä Saija Palinin juontoa. Juontaminen oli yhtä onnetonta kuin syksyllä. Nyt äkkiä joku kirjoittamaan Saijalle juonnot, eihän tuosta takeltelusta tule kuin voimakas myötähäpeän tunne. Näyttäisi vaikka tissejä kuin tankkaisi himmeitä tilastotietoja päin sitä itseänsä.

HIFK:ta vastaan TPS sai pari onnistumista ja katkaisi vastustajan henkisen selkärangan, jonka jälkeen matsia oli ”helppo” hallita. Materiaaliero joukkueiden välillä on suuri, paitsi maalivahdeissa ja valmennuksen kohdalla ero on sitten toisinpäin ja tämä ratkaisi. Muuta syytä en keksi sille, että HIFK hävisi niin helposti. Syksyllä HIFK esitti yhtä onnetonta peliä. Ei tule menestystä HIFK:lle tällä kaudella mitenkään.

TPS:n piti vaan selvitä ekasta kympistä ilman takaiskuja ja sitten kädettömät näyttivät miten homma hoidetaan himaan. Jotenkin tyypillistä, että Alanen teki maalin, kun vaati miestä pois ykkösketjusta. Pientä lohtua toi se, että Alasen maali oli kaikkea muuta kuin oikein tehty. Kiekko pomppasi pakista Alasen jalkaan ja siitä maaliin. Ja Alanen edelleen pois ykkösketjusta.

Tunnelma Turkuhallissa oli ihan hyvä, kiitos vieraskannattajien. Muuten kuutosella alkava yleisömäärä lauantaina HIFK:ta vastaan on heikko esitys. Menestyskansaa vai seuran omaa tekemistä? Taitaa olla molemmissa vikaa, jälkimmäisessä enemmän. Ensimmäisen voisi kyllä muuttaa viasta ominaisuudeksi, joka on haaste seuralle eikä pelkästään ongelma.

Ottelussa parasta oli Marko Kiprusoffin viileys. Alivoimalla, HIFK:n syötellessä, Kipru seisoi rauhallisesti omalla paikallaan maalin vieressä ja katseli tulostaululta kauanko tässä vielä pitää seistä alivoimalla. Minua nauratti. Kaikki eivät ehdi lukemaan edes peliä ja Marko ehtii lukemaan päivän lehdenkin pelaamisen lomassa.

Ottelu oli viihdyttävä, neljä tehtyä maalia. Hunajata valui vihdoinkin. Nostin omaa tunnelmaa nauttimalla parit hömpsyt maalien jälkeen, onneksi eivät tehneet enempää. Matsin jälkeen tunnelma nousi entisestään. Sunnuntaina olikin vähän vaikeuksia lähteä matsiin.

Mikko Rautee on muuten hyvässä vireessä. Eikä huonosti kulje Matti Ahollakaan.

---

13.1. Jokerit-TPS 2-1, kalpeaa vapinaa

Lievässä tutinassa saavuin puolityhjään halliin, tervehdin tuttua rouvaa ja tuijotin pöljänä liian pitkään pornokauppias Sundmania. Hallissa oli kuulemma 6 666 katsojaa seuraamassa pirullista kotijoukkuetta. Ei ole hallin täyttöaste häävillä tasolla Helsingissäkään. Tunnelmaa oli puolet vähemmän kuin lauantaina ja selvästi vähemmän kuin viikkoa aikaisemmin. Eteläpääty taisi olla yhtä heikolla hapella kuin minä.

Jokereita vastaan TPS oli vastaantulija, pari potkua jäljessä joka tilanteessa. Ottelun alussa näytti, ettei liike riittänyt mihinkään. Jokereilla oli hyviä maalipaikkoja heti ensimmäisessä vaihdossa. TPS ei päässyt edes oman sinisen yli kiekon kanssa. Sitten tuli ylivoima ja melkein kuolin häpeästä katsomossa.

Ylivoimalla ei ollut vauhtia yhtään. Ei tippaakaan. Minä kävelen nopeammin kuin TPS:n ylivoimakentällinen luisteli. Hitaasti lähdettiin rakentamaan hyökkäystä ja punaviivan jälkeen lyötiin kiekko päätyyn. Jokerit purkivat. Taas hitaasti eteenpäin. Purkukiekko. Taas hitaasti eteenpäin. Ykkösketju oli kuin liimassa, tiesivätkö edes pelaavansa? Lämmittelyssäkin oli enemmän vauhtia.

Hyökkäyspelin surkeutta kuvasti hyvin tilanne, jossa Kiprusoff ylivoimalla seisoo – kyllä, seisoo – oman sinisen tuntumassa ja katselee kenelle syöttäisi. Lopulta Kipru taisi pelata taaksepäin karvaajan lähestyessä. En tiedä, minulla oli siinä vaiheessa silmät kiinni häpeästä. Ei noin huonosti voi pelata. Tilanteessa ei ollut edes vaihto kesken.

Ottelun paras pelaaja oli Ville Leino. Leino teki mitä halusi kiekon kanssa. Onneksi Leino ei aina halunnut tehdä esim. maalia. Kerrankin luisteli kiekon kanssa kaukalon halki, harhautteli tielle osuneet, lopuksi oli Salakin edessä yksinään ja jatkoi matkaa maalin taakse kiekon kanssa. Minituuletusta katsomossa.

Jokereiden ensimmäinen maali kertoi hyvin millä tasolla Jokereitten peli on. Täysin pompuista syntynyt tilanne ja yllättäen juuri Leino kyttäsi hyökkäyssinisellä kiekkoa, tarkka veto takakulmaan ja morjens. Vastaavia omituisia hyökkäyksiä tuli Jokereille enemmänkin. Eräskin hyökkäys alkoi, kun Kantor sössi omassa päässä syötönvastaanoton, tepsiläinen nappasi kiekon, syöttö omille meni päin persettä ja hupsista Jokerit pääsivät kolmella yhtä vastaan hyökkäämään. Käsittämätöntä.

Ensin saadaan lahjakiekko ja sitten kiekko pomputetaan takaisin vastustajalle, joka saa paljon paremman hyökkäyksen näin aikaiseksi kuin pelkällä omalla pelinrakentelulla. Väitän, että Jokerit ei mestaruutta voita tuollaisella viisikkopelaamisella. Yksi ketju (Clarke Wilmin johtama) näytti toimivan, loput olivat täynnä taitavia yksilöisuorittajia tai päättömiä kanoja. Kärpät mankeloi noin sekavan pelitavan helposti, samoin Blues ja Pelicans.

Tepsin tasoitus oli hyvä yhdistelmä Ahon tsemppausta kulmassa ja Lee Sweattin laukausta. Aho taisteli kiekosta laidassa, piti kiekon, luisteli maalin taakse ja syötti nousevalla Sweattille. Sweatt laittoi nätisti längistä sisään. Jussi Markkanen oli sekunnin myöhässä, haki vielä katseella Ahoa, kun kiekko oli jo tulossa kohti.

Leinon toinen maali oli sekin yksilösuoritus. Kaksi aikaisempaa jäähyä TPS tappoi passiivisella neliöllä. Jäähyjen tappaminen onnistui lähinnä siksi, että Jokereitten kolmen(!) keskushyökkääjän ja kahden laitahyökkääjän ylivoima syötteli kiekkoa keskenään TPS:n päädyssä.

Kolmannen ylivoiman kohdalla Leino tajusi, ettei tästä synny kuin ylikäynyttä kiljua, jos ei joku laukaise. Meni sitten pelimiehen rohkeudella kohti maalia ja harhautuksen päätteeksi laukaisi melkein Sweattin jaloista. No, helvetti kiekko meni maaliin. Enpä olisi uskonut. Luulin nimittäin Jokereiden jatkavan kiekonpyöritysleikkiä.

Ottelun lopussa päätuomari Sami Partanen vihelsi aikaisemman linjansa vastaisesti Aholle jäähyn. Hieman aikaisemmin Tuomas Suomiselta lyötiin maila kahtia maalin edessä ja käsi ei noussut. Suominen kävi aika kuumana, heitti kepin puolikkaan kaukalon nurkkaan ja soitti suuta. En tiedä ottiko Partanen tuosta itseensä, mutta vihelsi kuitenkin Ahon boksiin vähän epäreilusti. Eipä sinänsä ottelua ratkaissut tuolla, mutta valittu linjalla pitää pysyä eikä venkoilla.

Leinosta vielä sen verran, että pysyi pystyssä paremmin kuin viikko sitten. Kerran kyllä putosi jäähän, kun Kiprusoff taklasi laidassa.

TPS:n peli parani nihkeän alun jälkeen muutaman pykälän. Vauhtiakin löytyi ihan mukavasti ottaen huomioon palautumisajan edellisestä ottelusta, mutta tilanteet hyökkäyspäässä olivat kortilla. Muutama paikka oli, mutta puukäsillä ei maaleja tehdä kovin usein. Lisäksi oli muutama maalipaikka, jossa kiekko pelattiin hyvin maalille, mutta viimeistelijä ei ollut paikalla. No eihän se ole edes maalipaikka silloin.

Surkeinta ottelussa oli Tepsin ylivoima. Parhaimmat maalintekopaikat olivat Jokereilla Tepsin pelatessa ylivoimalla. Teemu Laine taisi olla ainoa, joka sai kiekon kontrolloidusti tuotua hyökkäysalueelle, muuten lyötiin kiekkoa päätyyn ja miestä perään. Poikkeuksetta mies ei ehtinyt kiekon luo ajoissa.

Ottelun lopussa TPS teki kohtalaisen loppurunttauksen ja kiekko pomppi Jokereiden maalilla pariin kertaan, mutta ei ollut oikeasti edes lähellä maalia. Jos tuollaista yritystä olisi ollut pelin alussa (toki narrit lopussa vain puolustivat johtoasemaa), niin ehkä olisi tullut tulostakin. Ainakin ylivoimat sössittiin täysin itse kävelemällä edestakaisin.

---

Tällä hetkellä TPS:n taitovaje näkyy niin selvästi, että pahaa tekee. Hyökkäyspään ratkaisijat puuttuvat ja pari tehtyä maalia ei riitä kovinkaan monen ottelun voittamiseen. Joukkue saattaa vahvistua vaihtokaupoilla tai sitten ei. Rahaa pelaajien ostoon ei pitäisi olla, kun yleisötavoitteesta ollaan jäljessä reippaasti. Ellei sitten toisen osakeannin rahoja heti törsätä pariin taitavaan hyökkääjään. Jos sellaisia edes mistään saa tässä vaiheessa kautta. Lähtökohtaisesti muutoksia joukkueeseen ei tule, joten ainoa peliliike on ketjujen muokkaus.

Viimeistään Tomas Sinisalon paluun myötä ketjut saadaan parempaan kuntoon ja ehkä sitten syntyy parempaa jälkeä. Ensimmäisenä siirtäisin Alasen pois ykkösketjusta. Nykyisessä muodossa ykkösketju ei toimi. Lainekaan ei tee enää pisteitä ja Lundbohm vetelee myös tiukasti kiikaritehoilla. Alasen tilalle Erkinjuntti tai Suominen.

Sinisalo kakkosketjuun ja Hurmeen toiselle laidalle Erkinjuntti tai Suominen. Kolmosketju voisi olla ennallaan. Max Kolu on löytänyt paikkansa Rauteen ja Ahon vierestä. Ainakin tuhoa syntyy vähiten kolmosessa. Nelosketjuun loput jätkät pituusjärjestyksessä tai miten nyt sattuvat harjoituksiin saapuvan. Lisämausteena voisi olla vielä Arttu Virtasen paluu, mutta kestääkö selkä ja halutaanko miestä edes peluuttaa? Terveselkäiselle Artulle luulisi olevan tilaa. Nykyjätkistä arvonnan päätteeksi 13. hyökkääjä on Ramstedt tai Tommi Laine. Voisikohan Alasen vaihtaa johonkin parempaan? Tuskin meinaan joutuu kokoonpanon ulkopuolelle.

Puolustuksen marssijärjestys on selvää pässin lihaa. Simon Backman on 7. puolustaja (viikonlopun peleissä yksi vaihto) ja Aki Bergin paluun myötä ei mahdu enää edes vaihtopenkille. Sitten olisi vihdoinkin puolustuksessa vähän syvyyttä.

Kaikki em. ketjuspekulointi perustuu siihen, ettei lisäloukkaantumisia tapahdu. Vaihtokaupoilla voisi ilme ehkä piristyä tai sitten ei. En osaa sanoa miten vaihtokaupat vaikuttavat joukkuehenkeen. Pelkkä vaihtaminen vaihtamisen ilosta harvemmin tuo tulosta ts. vaihtokaupoilla pitäisi olla pidemmän aikavälin vaikutusta.